Arvostelut

Pausen var i programmet insatt redan efter första stycket, men Uuno Klamis pianokonsert nr 2 från 1950 spelades ännu före pausen. Här briljerade gästsolisten Kirill Kozlovski med snygga fraseringar och rika variationer i dynamik och temperament. Hans tekniska säkerhet och musikalitet åskådliggjordes speciellt i pianissimo-avsnitten. Den ovanligt stora pianokadensen i början av verket gav en speciell prägel åt konserten: det är sällan som orkestern har en så lång paus i ackompanjemanget i inledningen av ett verk.

Klamis pianokonsert innehåller anspelningar på både jazzfraseringar, impressionistiska klangfärger i Debussys anda och percussiva utbrott i Stravinskij-stil, snyggt uppbalanserade av humoristiska antydningar som närmast kan relateras till Prokofjev. I andra satsen framträder ett litet motiv ur Blinka lilla flera gånger, vilket förankrar stycket i en traditionell durtonalitet som ändå hela tiden avbryts av dissonanser. Tredje satsens Allegro scherzando är en energisk-rytmisk sats som kräver ytterst gott samspel mellan musikerna. Här finns stilmässiga likheter med Penderecki, men också melodier som ger associationer till Johann Strauss wienervalser.

Camilla Cederholm, Österbottens Tidning, 12.3.2017

Trion upea debyytti: Saako Tampere näistä virtuooseista kamarimusiikin huippuyhtyeen?

Salintäyteinen yleisö oli todistamassa niin laadukasta kamarimusisointia, että tälle ensimmäistä kertaa yhdessä soittaneelle nuorten miesten triolle on syytä toivoa yhteistä tulevaisuutta.
Tampere Filharmonian eturivissä vaikuttavat viulisti Pekko Pulakka ja sellisti Joona Pulkkinen löysivät herkän yhteyden Valko-Venäjältä aikoinaan Suomeen kotiutuneen pianisti Kirill Kozlovskin kanssa.
Takavuosina täällä päin toimi Tampere Trio -niminen kokoonpano, jossa oli silloisenkin kaupunginorkesterin johtavia muusikoita.
Ehkä nyt debytoinut yhtye voisi ottaa nimen Uusi Tampere Trio, UTT?
Ohjelmassa oli nyt kolmen koon pianotrioja: largea edusti Beethovenin Arkkiherttua -trio kolmen vartin kestossaan, mediumia taas Brahmsin kolmas pianotrio ja smallia Shostakovitshin varhainen c-molli-trio.
Kamarimusiikin klassikot, kuten varsinkin Beethovenin ja Brahmsin pianotriot, eivät ole helpointa musiikkia kuulijoille.
Ne ovat kuin säveltäjien yksityisiä päiväkirjoja, joiden teemat hahmottuvat usein jonkinlaisina abstrakteina alkioina tai luonnoksina. Näiden teemojen kehittelyn ja jalostamisen taidossa piilee kamarimusiikin ja sen esittämisen syvin olemus.
Arkkiherttua istui vähän väljästi nuorten muusikoiden päälle laajan ensimmäisen osan aikana. Pulakan viulun ääni oli pienehkö, ja Pulkkisen sello haki vielä omaa luontevinta paikkaansa. Sen sijaan Kozlovski oli heti alusta lähtien valppaana trion primus motorina.
Hitaassa osassa viulu ja sello tulivat romanttisella laulavuudellaan täysillä mukaan teoksen intiimeihin muuntumisleikkeihin. Aivan osan lopulla trio sai kommentin tekstiviestin tuloäänestä, aivan kuin säveltäjä olisi päättänyt lähettää pojille kannustavan viestin.
Finaalissa trio nousi vielä kokonaan uudelle ilmaisun tasolle väkevää loppukiriä myöten.
Shostakovitshin 17-vuotiaana kirjoittaman ytimekkään trion melankolinen unelmointi, vikkelä ilkikurisuus ja kabareemainen räväkkyys tulivat hienosti esille trion soitossa.
Brahmsin kolmas pianotrio sopi näiden muusikoiden lämpimän romanttiseen soittotyyliin kaikkein luontevimmin. Eloisassa soitossa kolmesta äänestä kasvoi vaikuttava yhteinen sointimaailma.

Faunien ilta. Pekko Pulakka, viulu, Joona Pulkkinen, sello, Kirill Kozlovski, piano.

Harri Hautala, Aamulehti, 18.2.2017

Liediä älykkään hienostuneesti

Satasoitto-musiikkifestivaali: Lied-konsertti. Petteri Salomaa, baritoni, Kiril Kozlovsky, piano. Cedercreutzin museo 23.8.
Konsertin aloittaneissa Selim Palmgrenin lauluissa pianisti Kiril Kozlovsky loi välittömästi vankasti jäsennellyn äänimaiseman, jonka päälle baritoni Petteri Salomaan oli hyvä heittäytyä luomaan omaa tulkintaansa. Laulajan ylä-äänet eivät heti syttyneet, mutta Laiskurin lauluun tultaessa kaikki istui täydellisesti.
Pjotr Tšaikovskin kolmessa laulussa oli aivan selvää, että nyt kuullaan kahta poikkeuksellisen älykästä tulkitsijaa. Ei tasapaksua äänen tuottamista, vaan jokaisen laulun erityispiirteet huomioivaa eläytymistä.
Tekstien sisältö oli taiteilijoilla niin syvästi sisäistetty, että laulujen sanoma välittyi venäjän kieltä vähän tai ei lainkaan osaavalle kuulijallekin.
Esimerkkinä loistavasta analyyttisyydestä oli myös konsertin alkupuoliskon päättänyt laulujen kokonaisuus, jonka aiheena oli hevonen – Emil Cedercreutzin taiteellista työtä kunnioittaen.
Kokonaisuus eteni Toivo Kuulan laulusta Niin kauan minä tramppaan Franz Schubertin Erlkönigiin. Näiden väliin mahtui muun muassa oivalliset Leevi Madetojan Kosiovarsa ja Hugo Wolfin Der Gärtner.
Schubertin Erlkönig-laulua, jota voi pitää monin tavoin liedin yhtenä hienoimpana ilmentymänä, ei voi olla poimimatta joukosta. Tiheätunnelmainen tulkinta oli mestarinäyte sekä laulajalta että pianistilta.
Piristävän hyvä teosvalinta olivat ranskalaisen Jacques Ibert’n Don Quichotte -laulut, joiden sävelkielessä on selviä espanjalaisvaikutteita. Petteri Salomaan kansainvälistä huipputasoa edustava hienostuneen monivärinen äänenkäyttö ohenteineen ja dynaamisine tehoineen pääsi oikeuksiinsa.
Lopuksi yleisöä hurmattiin kyyneliin asti Oskar Merikannon lauluilla.
Voi kysyä, onko toista suomalaista laulajaa, joka pystyisi esittämään Merikantoa vastaavalla painoarvolla. Kozlovskyn lied-pianismi on niin ikään herkkyydessään vailla vertaa.

Juha-Pekka Peltonen,Satakunnan kansa, 25.8.2014

Ja sitten se tapahtui.
Asiallisen tiukasti keskittynyt Kozlovsky asteli flyygelin ääreen ja räjäytti ilmoille Franz Lisztin Vallée d'Obermannin. On tuskin liioiteltua sanoa, että tämä upean dramaattinen teos, jossa Kozlovsky repi itsensä beethoveniaanisten perusjärkytysten partaalle, oli yksi vaikuttavimmista esityksistä, joita Keskuskoulun kunnianarvoisassa salissa on koskaan kuultu. Tunnelmat taipuivat välillä liki romanssimaisiksi, kunnes loppuun tultiin taas maanjäristysmäisellä voimalla.

Voitto Ohinmaa, Raahen Seutu, 13.9.2011

I Satirerna har pianot en speciellt viktig roll, och Kozlovsky visade genast att han förtjänar en plats bland Finlands främsta liedpianister. Det kristallklart välartikulerade och analytiska spelet fungerade som hela konsertens ryggrad.

Anna Pulkkis, Hufvudstadsbladet, 25.09.2014

Merellä-laulun suora voima tempaisi yleisön spontaaneihin väliaplodeihin. Ylidramaattinen pianoteksti on kuin mykkäelokuvista, mutta kun teoksen esittää sellaisella taidolla, tunteella ja intensiteetillä kuin Hynninen-Kozlovsky, nousee se suureksi elämykseksi.
Suuri kunnia kuuluu Kiril Kozlovskylle, jolla on omaperäinen tulkintatahto ja uskomaton tekniikka. Hänellä on esimerkiksi hellä ote myös kohdissa, jossa yleensä paukutetaan raivolla. Tarpeen tullen riittää voimaa myös pitelemättömään vimmaan.

Riitta-Leena Lempinen-Vesa, Itä-Savo, 17.2.2010

Pianon ääressä Kiril Kozlovsky teki pieniä ihmeitä saadessaan Kilpisen karun pianosatsin soimaan pehmeän lämpimästi.

Hannu Hirvelä, Kaleva, 21.2.2009

Kozlovskyn keskittyminen ja henkinen paneutuminen näyttäytyivät siinä, että hän jokaisesta preludista ja fuugasta poimi olennaisen. Erityisesti hänen herkkä pianonkäsittelynsä, persoonallinen tulkinnallinen voimansa ja voisipa sanoa pianissimon suuri forte nostavat hänet tähtiluokkaan. Aikaisemmin en ole moista kuullut, kuin Svjatoslav Richterin Bach-tulkinnossa.

Jorma Inkala, Itä-Savo, 2.10.2006

Copyright Kiril Kozlovsky 2013 – Design and photography by Markus Kaarto